Viime yönä kiehnäsin itseni miehen kainaloon neljältä aamuyöstä.

Mies painautui selkääni vasten ja tunsin takapuoltani vasten sykkivän erektion. Käsi hamuili rintaani, kämmenpohja kupertui nännille, jatkoi matkaansa ja pysähtyi reiteni yläosaan.

Painoin oman käteni hänen kätensä päälle, estäen sitä etenemästä. Hivutin sormeni miehen sormien väliin, painoin hänen kättään reittäni vasten. Tunsin kuinka kalu tempoili jokaisesta kosketuksestani.

Sitten menin takaisin omalle puolelleni ja vedin peiton korviini.

Siitäs sait.

ei se mitään

en sano
kaulailen vaan

samaa miestä varpaista päähän

suukotan poskipäitä

enkä mieti
enkä mieti
enkä mieti

 

mikä minussa on vialla

suukotan solisluuta

 

enkä mieti
enkä mieti

uskallanko enää ikinä kiihottua

suukotan sydämenpuolesta nänniä

enkä mieti

rakastanko

heikkoa

miestä

Silloin kun seksissä on pitempiä taukoja, tunnen itseni lihavaksi lehmäksi.

Masturbointiin liittyy outoa syyllisyyttä. Sitä tuntee itsensä hieman likaiseksi, ahdistuneeksi... pettyneeksi. Fantasioihin liittyy alistavia piirteitä, ahdistavia rooleja ja pimeyttä, köysiä ja karkeaa puhetta. Itse toimitukseen dildo, johon onneksi sopii ladattavat akut. Muutoin sitä tuntisi olevansa vastuussa vielä ympäristön ongelmajätteistäkin.

Miten toisenlainen olo onkaan silloin kun on saanut tyydytyksen rakastellessa.

Avioseksi on muuttunut paitsi harvinaiseksi, myös tylsäksi. Koreografia on hiottu vuosien pielusteluissa, eikä yllätyskuvioita juuri ilmaannu.

Tunnen itseni toisinaan käveleväksi aikapommiksi. Tai surffailevaksi aikapommiksi. Vierailin seksiaddiktien sivuilla ja jäin miettimään olenko riippuvainen seksistä. Kukapa ei olisi?

Viimeksi meillä oli seksiä miehen kanssa... viikko sitten? Iltalehdessä oli artikkeli, jonka mukaan enemmän kuin kerran tai kaksi viikossa seksiä harjoittavat ovat onnettomampia. Hah. Minusta tulisi huomattavasti onnellisempi jos saisin seksiä vähintään kerran päivässä.